Uutista ei löytynyt.
Ti 28.03.2017

Laivanpassuuta Taipaleen kanavalla

Varkaus / Leppävirta- reitillä m/s Puijon aikataulu on seuraava:


KATSO OHJELMA TÄSTÄ (PDF)


Kuopiosta päin:


09.00 Kuopio, 11.35 Konnuksen kanava, 12.50 Unnukan laituri, 
14.20 Taipaleen kanava,15.45 Järvisydän, 19.30 Savonlinna

Savonlinnasta päin:


09.00 SLN, 11.45 Järvisydän, 14.10 Taipaleen kanava, 
15.40 Unnukka, 16.50 Konnuksen kanava, 19.30 Kuopio
 
LA 17.6. Kuopio – Varkaus – Savonlinna
MA 19.6. Savonlinna – Varkaus – Kuopio
TI 27.6. Kuopio – Varkaus - Savonlinna
PE 30.6. Savonlinna – Varkaus – Leppävirta – Kuopio
TO 10.8. Kuopio – Varkaus – Savonlinna
LA 12.8. Kuopio – Varkaus – Savonlinna
 

Laivoja passaamassa


Laivojen kulku Taipaleen kanavan läpi ei merkinnyt varkautelaisille ainoastaan sitä, että kanavalta voi mukavasti nousta laivaan ja matkustaa Kuopioon, Lappeenrantaan, ehkä Wiipuriin tai aina Pietariin asti. Kanavalla oli myös sosiaalista sisältöä. Mitä varhaisempi aika oli kysymyksessä, sitä tarkemmin väki kokoontui joskus arkiaamuisinkin, mutta aina kesäsunnuntaisin, kanavalle laivoja passaamaan. 

Väkevästi tunnettiin varsinkin keväällä ensimmäisten laivojen tullessa eristäytyneisyyden murtuminen ja yhteyksien avautuminen. Laivoja passattaessa koettiin tuulahdus suuresta maailmasta. Laivat nimittäin pysähtyivät kanavalle ja purkivat usein lastiaan. Lähinnä kiinnostuksen kohteena oli se maailma, jonka laiva toi tullessaan. Laivan passaaja voi vaivihkaa katsella matkustavaisia ja ennen kaikkea tarkkailla uutta muotia ja vertailla pukeutumista. Laivassa saattoi nähdä hienon ryökkynän, jonka outo vaateparsi askarrutti pitkään. 

Matkustajia poistui laivasta ja toisia nousi tilalle. Myös ne, jotka eivät jääneet Varkauteen, nousivat kävelemään kanavan laidalle ja riensivät kojun luo, jossa luki Watten butik. Siinä he joivat pullon jalostettua vettä eli seltterivettä, terveysjuomana käytettyä hiilihappopitoista kivennäisvettä. Sitä oli rahdattu Saksasta asti. Nimensä se oli saanut Niederseltersin kylän mukaan, jonka terveyslähteistä sitä saatiin.
Tavallisen varkautelaisen ihmeteltäväksi tarjoutui tällöin vieras elämänpiiri, sillä matkustajat olivat aina 1880-luvulle etupäässä herrasväkeä, säätyläisiä. Matkustavaiset olivat yleensä outoa väkeä, liikemiehiä, jopa ulkomaalaisia, korkeita virkamiehiä, maistereita ja ylioppilaita.

Laivat ja matkustajat herättivät suurinta mielenkiintoa, mutta kesken sulun aukaisemisen voi yllätys tulla maaltakin käsin. Kerrottiin kauppias Takalasta, että hänellä oli kerran rivakka ori kärrien eteen valjastettuna. Hän tuli maistissa eli prosenttivauhtia Varkaudesta päin. Kanavan kääntösilta oli auki ja puomi tien poikki. Ori ei pysähtynytkään puomiin, vaan laukkasi suoraan kanavaan. Takala ehti hypätä kyydistä. Ori menehtyi. 

Näin ennen vanhaan: Tämä on lainaus Virpi Kaartisen kirjasta Koti Taipaleen kanavalla.

 Ja nyt:


Taipaleen kanavalle kokoontui elokuun toisena lauantaina 2012 puolilta päivin melkoinen joukko ihmisiä laivanpassuuseen.  Tervahöyry Mikko tuli lauantaita vasten yöllä Savonlinnasta. Leppävirta tuli jo perjantaina Suvasvedeltä ja  meni Pirtinvirtaan ns Navitaksen rantaan, siellä oli mahdollisuus tutustua laivaan. Pirtinvirran rannoilla oli väkeä ihan mustanaan.  Itsenäisyyden puistossa oli Sampea ja Samppanjaa tapahtuma.

Navitaksen laiturista lähti laivanpassuutapahtumaan Warkaus Seiska lotjineen  kannellaan Kuoppakankaan  musiikkiluokka 6 B :n kuorolaisia ja tehtaan patruuna Paul Wahl nuoremman vaimo Charlotte Louise Wahl, vapaaherra ja kanavankaitsija J.R. Boije, niittipoika Ville Miettinen ja keksijä-insinööri Albert Krank, heidät tapahtumaan oli kutsunut Varkauden museon vs johtaja Jarmo Koponen. Kutsun välitti Teatteriryhmä Nimettömät ry.

Puolenpäivän maissa Mikko siirtyi kanavan puutavaranlastauspaikalta, missä se oli ottamassa halkoja paluumatkaa varten, Taipaleen vanhan kanavan suulle ja sen rinnalle kiinnittyi Warkaus Seiska. Ja rivintieringin päähän kiinnittyivät m/s Nerkoo ja m/s Pihka kuin myös Varkauden järvipelastajien m/s Romulus ja luotsien vene.  Sitten höyrylaivojen tapaan lipui äänettömästi paikalle myös Suomen ainoa täysin sähköllä toimiva alus  Lady Of the Lake .
Musiikkiluokkalaisten kuoro esiintyi Mikon kannelta ja kutsuvieraat äimistelivät sieltä käsin nyky- menoa ja jututtivat yleisöä.

Kanavanreunalla, laivan vieressä  soitteli ja lauleli laulu- ja soitinyhtye Sahurit ja kappaleet olivat ihan oikeaa laivanpassuumusiikkia.

Yleisö kävi tutustumassa Mikkoon, sen ruumassa oli  näytteillä vanhoja valokuvia niiltä ajoilta kun laivat olivat puuta ja miehet rautaa.  Pannu oli kuumana ja nisua pöydässä. Kanavamuseossa  oli mahdollista tutustua kanavan historiaan. Siellä oli myös  vanhojen perämoottoreiden näyttely. Museokahvila tarjosi monen sorttista ruumiinravintoa mm lohisoppaa.

Kanavapajaan pääsi myös tutustumaan. Väkeä kävi iltaviiteen mennessä melkoinen määrä.Mummot ja ukot, äidit ja isät, tädit ja sedät lapsineen ja lastenlapsineen, saattoivatpa jotkut olla jopa lastenlastenlapsineen. Joukossa mukana oli myös entisiä laivamiehiä, luotseja ja kanavamiehiä, nipunlaskijoita, laivaemäntiä ja metsäherroja, osa heistä sellaisia ihmisiä, jotka aikoinaan olivat omien kyliensä laivalaitureilla ja kanavilla laivoja passanneet.

Mutta valtaosa passoojista oli ihmisiä, jotka eivät olleet aikaisemmin kuulleetkaan sanaa – laivanpassuu, hyvin sujui heiltäkin passoominen.
Juttu luisti ja palattiin muistoissa niihin aikoihin kun tuurilaivat ja tervahöyryt lotjaroikkineenolivat päivittäinen näky sulanveden aikaan ja huutelivat kanaviin, kapeikkoihin ja kylien laivalaitureihin. Jo huudosta tiedettiin mikä laiva oli tulossa.  Silloin lähdettiin laivanpassuuseen.